Uutispäivitys 8.10.2015

Tämänhetkinen tilanne on se, että Syyrian hallituksen joukot yrittävät vallata kapinallisten valtaamia alueita Haman ja Idlibin provinssissa, joista jälkimmäinen on kokonaan islamistisen al-Nusran johtaman liittouman vallassa. Venäjän tekemät ilmaiskut yrittävät antaa ilmatukea. Myös kaksi venäläiseksi väitettyä taisteluhelikopteria on kuvattu lentämässä hyvin matalalla alueella.

Hallitukselle myötämielisen uutislähteen (Al Masdar Newsin) mukaan Syyrian joukot ovat edenneet, mutta ovat menettäneet ainakin yhdeksän panssaroitua ajoneuvoa. Kapinalliset väittävät tuhonneensa 17 ajoneuvoa. Kapinallisryhmittymät ovat lisänneet eilen ainakin 12 videota, joissa he osuvat TOW-ohjuksilla hallituksen ajoneuvoihin. Todellista tilannekuvaa on vaikea saada.

Venäjä on myös iskenyt kapinallisia vastaan risteilyohjuksin Kaspianmereltä. Kyseessä lienee myös muulle maailmalle tarkoitettu voimannäyttö, ja kyynisemmin ehkä myös mahdollisille ostajille suunnattu ”testattu tosioloissa!” -leiman hakeminen. Nolosti neljä uutta Kaliber-risteilyohjusta putosi jo Iranin yläpuolella, kertoo CNN.

Muissa uutisissa kurdien ja FSA:n koillinen yhteenliittymä ”Eufratin tulivuori” kertoo alkaneensa saada lisää aseapua ja valmistautuvansa etenemään ISISin ’pääkaupunkia’ Raqqaa vastaan. Tämä liittouma on tiettävästi turvassa Venäjän ilmaiskuilta, koska Venäjä on ilmoittanut ettei kurdeja vastaan isketä. Kurdien aseman vahvistuminen (olettaen, että tuleva eteneminen Raqqaan räjähdeansoja ja miinoja rakastavaa ISISiä vastaan sujuu) voi kuitenkin lisätä jännitteitä, koska monet syyrialaiset kapinallisryhmät epäilevät kurdien suunnittelevan Kurdistanin perustamista ja yhtenäisen Syyrian hajoittamista.

Syyrian sodan taustoista

Miksi ne sotivat?

Bashar al-Assadilta odotettiin paljon. Verrattuna tyrannimaiseen isäänsä, Hafez al-Assadiin, Bashar vaikutti sympaattiselta. Hänellä oli söpö puhevika ja hän oli opiskellut Lontoossa, ehkä jopa oppinut siellä jotain. Läntiset PR-firmat konsultoivat presidenttiparin vaatetusta ja ulkonäköä länsimaalaisen mielikuvan luomiseksi. Bashar saattoi olla uudistaja. Hänen isänsä aikana valta oli keskittynyt Assadien edustamille alaviiteille: kenties Bashar olisi demokraattisempi?

Mutta uudistukset olivat hitaita. Basharin neuvonantajien ja ulkovaltojen syytä, ihmiset sanoivat. Vuonna 2003 Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin: aikoiko Yhdysvallat pahaa koko islamilaiselle maailmalle? Basharin oli oltava vahva kansan puolustaja amerikkalaisia, ylimielisiä entisiä siirtomaaherroja ranskalaisia ja epäilyttäviä etelän saudeja vastaan. Unohtamatta Israelia, joka yhä miehitti Golania. Syyrian armeija järjesti tasaisin väliajoin harjoituksia osoittaakseen, että Syyria kyllä osaa puolustaa itseään. Valtion propaganda muistutti kansalaisia siitä, että moni paha maa haluaisi Syyriasta klienttivaltion, ja Bashar al-Assadin kasvot koristivat seiniä. al-Assad, ”Leijona”.

Ei sillä, että ihmiset olisivat puhuneet tällaisista kovin avoimesti. Hätätilalaki oli ollut voimassa 48 vuotta. Salainen poliisi (mukhabarat) valvoi yhä, eivätkä Hafezin aikana perustetut vankilat olleet kadonneet mihinkään. Niihin vietiin yhä epäilyttäviä henkilöitä, mutta salainen poliisi käyttäytyi melko sivistyneesti ja pidätetyt pääsivät takaisin perheidensä luo. Huhuja toki kiersi, mutta no, katsokaa Irakia ja mitä Al-Qaida tekee siellä! Syyrian kansan vapaus vaati sitä, että pienestä määrästä mukavuutta ja vapautta piti luopua. Kansan oli tuettava yhtenä puolustajaansa.

Mutta vuodesta 2006 alkaen Syyriaa alkoi koetella kuivuus. Maatiloja oli hylättävä, ja ihmiset muuttivat kaupunkeihin hakemaan väheneviä töitä. Hyviä työpaikkoja meni yhä alaviiteille ja muille hallinnon ystäville. Katkeruus kasvoi, samalla kun Al-Qaidan kaltaiset perustelut hallinnon toimille alkoivat vaikuttaa yhä enemmän tekosyiltä.

Arabikevät alkoi Tunisiasta vuonna 2011. Tunisian presidentti kaatui, Egyptin Mubarak kaatui. Televisio ja sosiaalinen media toivat uutisia. Tammikuusta alkaen pieniä mielenosoituksia oli ympäri maata. Ihmiset halusivat enemmän töitä, enemmän vapautta. Mielenosoituksissa laulettiin. Hellämielisen Basharin uskottiin kyllä ymmärtävän, kunhan vanhaa valtaa edustavat katalat neuvonantajat saataisiin pois hänen ja kansan väliltä. Samaan aikaan mukhabarat pidätti mielenosoittajia ja sosiaaliseen mediaan kirjoittavia terrorismista epäiltyinä.

Maaliskuun alussa joukko teinipoikia kirjoitti Daraan kaupungissa arabikevään iskulauseen ”kansa haluaa hallituksen kaatuvan” graffittina seinään ja jäi kiinni. Salainen poliisi kidutti hyvien perheiden poikia, ja maaliskuun 15. päivä raivostunut väkijoukko marssi Daraan kuvernöörin virkatalolle vaatimaan oikeutta. Hallitus vastasi vesitykein ja luodein. al-Assad syytti ulkovaltojen kätyreitä levottomuuksista. Hallitusta kritisoivat eivät olleet oikeita syyrialaisia, vaan joko pettureita tai maallista Syyriaa uhkaavia islamisteja.

Kansainvälinen muslimiveljeskunta yrittikin saada jalansijaa Syyrian protesteissa, mutta epäonnistui. Sitä ei ollut juuri näkynyt Syyriassa 1980-luvulla kärsimänsä tappion jälkeen, ja sen paluuyritys oli monien syyrialaisten mielestä opportunismia. Veljeskunta vaati myös uskollisuutta itselleen ennen kuin lupautui tukemaan mielenosoituksia, samaan aikaan kun monet tavalliset syyrialaiset polttivat säästöjään hankkiakseen mielenosoittajille ruokaa, vettä ja majoitusta.

Hallituksen käytettyä voimaa mielenosoituksia vastaan se ilmeisesti odotti mielenosoittajien hajaantuvan, kuten Bahrainissa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Jotkut syyrialaisista olettivat väkivaltaisuuksien syyn olevan yhä Basharin hallinnossa, ei miehessä itsessään, kun taas toiset järkyttyivät järkevänä pitämänsä miehen teoista. Kummassakin tapauksessa haluttiin jatkaa.

Huhtikuussa 13-vuotiaan Hamza Ali al-Khateebin isä otti poikansa mukaan mielenosoitukseen pienessä Jizan kylässä. Salainen poliisi iski, ja poika katosi. Hänen ruumiinsa palautettiin vanhemmille seuraavana keskiviikkona sillä ehdolla, ettei asiasta puhuttaisi. Järkyttyneet vanhemmat uhmasivat hallintoa ja kutsuivat aktivisteja taltioimaan poikansa kohtaloa: ei-tappavia ampumavammoja, runneltuja polvilumpioita, palovammoja savukkeista, silvottuja sukuelimiä. ”Katsokaa Basharin uudistuksia!” huusi tuntematon miesääni videolla, jonka tv-kanava Al-Jazeera näytti seuraavana perjantaina. Parempien elinolojen vaatimisen rinnalle nousi uusi huuto: alas Assad!

Oli kuitenkin yhtä monta, jotka olivat kasvaneet koko ikänsä Assadien alla ja joille Assadit olivat yhtä kuin valtio. ”Mitä muita vaihtoehtoja on?” he kysyivät. Kielenkäyttö koveni, ja sen jälkeen teot. Mielenosoittajien polttaessa heitä ampuneen hallinnon rakennuksia ja ryöstäessä poliisiasemien asevarastoja hallitus kokosi omia joukkioitaan, joista käytettiin nimeä shabiha. Armeija astui mukaan: se piiritti kyliä ja kaupunkeja, samalla kun shabiha kosti niiden asukkaille.

Valintatilanteen kohdalla moni Syyrian armeijan jäsen päätti mieluummin paeta ja liittyä kapinallisiin. Vapaan Syyrian armeija (FSA) muodostui sekä aktiivipalveluksesta karanneista että reserviläisistä (Israelin vuoksi Syyriassa on asevelvollisuus), mutta oli alusta lähtien lähinnä sateenvarjonimitys kapinallisille. Joukot hajautuivat eri osiin maata lukemattomiin eri paikallisosastoihin, joskin alkuvaiheessa niiden päämäärä oli yhtenäinen: Assadin kaataminen ja hänen joukoiltaan puolustautuminen.

Perustettiin myös Syyrian kansallinen neuvosto (SNC), joka toimi Turkista käsin ja jota esitettiin ”kapinallisten hallitukseksi”. Alusta lähtien FSA:n ja SNC:n välille kuitenkin syntyi kitkaa, koska FSA kaipasi jälkimmäiseltä materiaalista tukea sekä diplomaattista apua länsimaiden väliintulon muodossa. SNC ei kuitenkaan pystynyt tai halunnut lähettää apua. Monet sen jäsenistä olivat poliittisia toisinajattelijoita, jotka olivat olleet jo vuosia maanpaossa, ja joiden oli vaikea löytää yhteistä säveltä päivittäin Assadia vastaan taistelevien kapinallisten kanssa.

Pian Syyriasta alkoi tulvia kuvia ja videoita, ja Hamza Ali al-Khateeb unohdettiin.

Myöhempi korjaus: Hamza Ali al-Khateebin katoamisen ja ruumiin palauttamisen välillä oli pidempi aika, kuin mitä jutussa alun perin kirjoitettiin. Hänen ruumiinsa oli mukana koodinimi Caesarin vuotamassa Syyrian vankiloissa kuolleiden kuvakokoelmassa.