Turkin vaikeudet Al Babissa (17.2.2017)

Al Monitorin kolumnistit ovat seuranneet Eufratin kilpeä melko tiiviisti. Joulukuun 2016 alussa Metin Gurcan pohti kahden ISISin vangitseman turkkilaissotilaan tulevaa kohtaloa (miehet teloitettiin raa’asti) ja tiesi kertoa, että Turkilla on Syyriassa vahvistettu panssaripataljoona (600 miestä) ja noin 150 erikoisjoukkojen sotilasta. Vähän ennen vuodenvaihdetta Cengiz Candar kirjoitti Erdoganin tukijoiden korostaneen Al Babin valtauksen merkitystä terrorismin vastaisessa taistelussa, samalla kun Erdogan itse syytti Yhdysvaltoja.

Tammikuussa Gurcan pohti, mikä operaatiossa kestää. Tuolloin Turkin kerrottiin menettäneen 47 sotilasta. Julkisuuteen oli vuotanut myös lista, jonka mukaan Turkki oli menettänyt 10 Leopardia, yhden M60-tankin, kolme miehistönkuljetusvaunua sekä kaksi Kobra-panssariautoa. Turkin viranomaiset eivät kiistäneet listaa. Gurcan listasi hitaalle etenemiselle useita syitä: ISISin puolustusasemat, joihin kuuluvat myös ilmaiskuilta suojaavat tunnelit, panssaroitujen räjähdeautojen käytön sekä panssarintorjunta-aseet. Turkin sotilasjohdossa oli hänen tietojensa mukaan myös kiistelty siitä, miten valtaus pitäisi hoitaa. Myös FSA-joukkojen koordinointi ja taisteluteho aiheuttivat ongelmia.

Helmikuussa Turkin panostus oli kasvanut. Kuun seitsemäntenä päivänä tehtyyn hyökkäykseen osallistui Gurcanin mukaan 2000 FSA-taistelijan rinnalla yhteensä 1300 turkkilaissotilasta: 400 vaunumiestä, 200 erikoisjoukkojen jäsentä sekä 700 ”kommandoa”. Turkin mediassa menestystä Al Babissa tiettävästi liioitellaan. Gurcan epäili, että kaupungin valtausta halutaan käyttää tulevassa huhtikuun perustuslakiäänestyksessä, jossa Turkin presidentin valtaoikeuksia laajennettaisiin suuresti.

CIA:n uusi johtaja Mike Pompeo vieraili Turkissa, ja sai kuulla Turkin ehdotuksen sen johtamasta operaatiosta kohti Raqqaa. Fehim Tastekin kirjoitti Turkin median saamien tietojen mukaan ehdotuksen sisältävän Turkin erikoisjoukkojen tuen ja FSA:n ”valikoitujen osastojen” etenemisen kohti Raqqaa. Mielenkiintoisesti siinä ehdotettiin myös median tietojen mukaan SDF:n arabitaistelijoiden yhdistämistä Turkin johtamaan operaatioon. Tastekin suhtautui ehdotukseen epäillen Al Babin vaikeuksien jälkeen. Venäjän tekemä isku, joka surmasi turkkilaisia sotilaita, osui samaan aikaan Pompeon vierailun kanssa. Osa Turkin mediasta ilmeisesti tulkitsi tapahtuneen tarkoituksellisena varoituksena yhteistyöstä Yhdysvaltojen kanssa.

Samana päivänä Tastekinin tekstin kanssa ilmestyi myös jälleen Gurcanin kirjoitus, jossa hän kertoi Eufratin kilpeä johtavasta kenraaliluutnantti Zekai Aksakallista. Hän vältti vangiksi joutumisen kesän 2016 vallankaappausyrityksessä ja johti vastahyökkäyksiä sitä vastaan, saaden palkkioksi ylennyksen. Gurcan vertailee Aksakallia hieman vaikeasti Iranin Qassem Suleimaniin. Miehiä ilmeisesti yhdistää se, että kumpikin pitää Yhdysvaltoja Lähi-idän ongelmien alkulähteenä.

Eilen Amberin Zaman kertoi Turkin ehdotuksen tulleen torjutuksi Yhdysvalloissa. Turkin ulkoministeriön johtama delegaatio vieraili Washingtonissa hakemassa kannatusta ajatukselle, ja sai lähteiden mukaan lämpimimmän vastaanoton Valkoisessa talossa. Yhdysvaltain asevoimien päämaja suhtautui kuitenkin ajatukseen YPG:n tukemisen lopettamisesta nihkeästi. Turkilla ei katsottu olevan kunnollista suunnitelmaa tai kykyä Raqqan valtaamiseksi.

Turkissa on siis suuria eroja kotimaalle tarkoitetun retoriikan ja oikean osallistumishalun välillä. Suhtautuminen Yhdysvaltoihin vaihtelee, vaikka kaikkein raivoisimpia amerikkalaisvastaisia mediajulkaisuja on Trumpin virkaanastumisen jälkeen vähennetty. Itse Al Babin valtaukseen näyttäisi vaikuttavan Turkin upseeriston puhdistukset ja vastuun antaminen ”uskollisille” komentajille, vaikka näiden taidot eivät välttämättä riittäisikään.

Ylen jutussakin linkatun Bellingcatin arvion mukaan Turkki on menettänyt ainakin kahdeksan Leopardia, yhden M60-tankin, kaksi (Otokar) Kobraa, ja kaksi miehistönkuljetusvaunua. Osa on tosin voinut olla Turkin tukeman FSA:n käytössä.

ISIS on tänään julkaissut lisää materiaalia pst-ohjusten osumista, ja TFSA on ilmeisesti menettänyt joitakin jo valtaamiaan osia kaupungista.

Uutispäivitys 12.2.2017

Päivitykset ovat jääneet vähiin kiireiden vuoksi. Mitä vuonna 2017 on siis tapahtunut Syyriassa tähän mennessä?

Idlibin maakunnassa Aleppon menetys on johtanut jälleen islamistikapinallisten keskinäiseen vihanpitoon. Kriisin laukaisivat Kazakstanissa Astanan kaupungissa käydyt neuvottelut Syyrian hallituksen ja kapinallisten välillä. Välittäjinä toimivat Turkki ja Venäjä, joista jälkimmäinen sanoi kutsuneensa kaikki paitsi terroristeiksi luokitellut kapinalliset. Jabhat Fatah al-Sham, entinen Nusra, jäi näin neuvottelujen ulkopuolelle.

JFS on yrittänyt luoda omaa kapinallisliittoumaansa, kosiskellen erityisesti muita Syyriassa vaikuttavia islamistiryhmiä. Ahrar al-Sham, toinen suuri islamistiryhmittymä, on pitkään yrittänyt tasapainoilla käytännöllisyyden ja liittouman välillä. Osa Ahrar al-Shamin jäsenistä on halunnut liittoutua JFS:n kanssa, mutta toiset ovat pelänneet liittouman johtavan ongelmiin JFS:n Al Qaida -taustan vuoksi. Astanan neuvotteluihin Ahrar ei osallistunut, mutta ei torunut niihin matkustaneita.

JFS sen sijaan katsoi Astanan neuvotteluihin osallistuvien kapinallisryhmien suunnittelevan sen eristämistä. Ryhmä päättikin iskeä ensin: sen taistelijat hyökkäsivät ensiksi Jaish al-Mujahidinia vastaan Idlibissä, ja sen jälkeen muita Persianlahden maiden, Turkin ja Yhdysvaltain tukemia kapinallisryhmiä vastaan. Alakynteen joutuessaan viisi kapinallisryhmää (Jaish al-Mujahidin, Suqour al-Sham, Fastaqim Kama Umirt, Jabhat al-Shamiya sekä Jaish al-Islamin Idlibin haara) haki turvaa Ahrarista ja liittyi sen jäseniksi tammikuun lopulla. Ahrarissa itsessään tämä aiheutti hajaannusta: JFS:ää kannattavat lähtivät ja liittyivät siihen, kun taas muuta FSA:ta tukevat ilmoittivat taistelevansa JFS:ää vastaan.

JFS ilmoitti perustavansa vastaukseksi oman liittoumansa, Hayat Tahrir al-Shamin (HTS). Sen jäseniksi tulivat JFS, Nureddin al-Zinki, Liwa al-Haqq, Ansar al-Din sekä Jaish al-Sunnah. Uuden ryhmän johtoon tuli Ahrarin johdosta loikannut Hashim al-Sheikh, joka käyttää nimeä ”Abu Jaber”. Hajaannusta seurasivat yhteenotot, jotka vaikuttavat toistaiseksi hiljentyneen.

Idlibin kapinallisten hajaannusta kahteen islamistipainotteiseen leiriin on pohdiskeltu laajalti. Al Jazeera luonnehtii Ahrar al-Shamia maltillisemmaksi, mikä voi olla vähän siinä ja siinä, ja katsoo JFS:n syyttävän ulkovaltojen tukemia kapinallisryhmiä Aleppon menettämisestä. Radio Free Europen haastattelemat tutkijat katsovat JFS:n yrittävän luoda yhtenäistä kapinallisrintamaa vaikka väkisin. Aron Lund näkee tilanteella olevan pitkä Ahrar al-Shamin sisäisistä ristiriidoista johtuva tausta. Lund ei pidä Ahraria maltillisempana, vaan ”käytännöllisempänä”, todeten sen yrittäneen sovitella salafi-ideologiaa yhteistyöhön ulkovaltojen tukemien kapinallisten kanssa. Hän katsoo HTS:n olevan tällä hetkellä vahvemmassa asemassa, ja pitää mahdollisena että koko Ahrar lopulta liittyy siihen. Kapinallisjohtajat tiedostavat keskinäisen vihanpidon vain vahvistavan Syyrian hallituksen asemaa.

Turkki ja sen operaatio Eufratin kilpi on jatkanut yrityksiään vallata Al Babin kaupunki ISISiltä. Eteneminen on ollut hidasta, sillä kaupunki on vahvasti linnoitettu. Toisin kuin esimerkiksi SDF Manbijin valtauksessa, Turkin tukema FSA ei myöskään yrittänyt piirittää kaupunkia ennen sinne etenemistä. Myös kesän 2016 vallankaappausyrityksen aiheuttamaa kaaosta Turkin upseeristossa pidetään yhtenä syynä heikkoon menestykseen. Joidenkin turkkilaisten lentäjien kerrottiin tekevän pommituslentoja kaupunkiin ja palaavan sitten kentillään suoraan poliisin vahdittavaksi poliittisesti epäilyttävinä henkilöinä.

Edesauttaakseen tilannetta Yhdysvallat ryhtyi tukemaan Al Babin operaatiota aiempaa vahvemmin presidentti Obaman viimeisinä viikkoina. Tällä viikolla kaupungin valtaus on viimein edennyt FSA:n vallattua vahvoina puolustusasemina olleet viljasiilot kaupungin länsilaidalla. Jännitteitä aiheuttaa kuitenkin se, että Syyrian hallituksen joukot lähestyvät kaupunkia etelästä:
[​IMG]
Toinen kuvalinkki jos kuva ei näy.

Torstaina 9. helmikuuta Turkin tukema FSA ja Syyrian hallituksen joukot ottivat yhteen Al Babin lounaispuolella, tulittaen toisiaan kranaatinheittimillä. Kapinalliset myöskin sanoivat kaapanneensa yhden miehistönkuljetusvaunun. Hallituksen joukot ilmeisesti pyysivät Venäjän ilmatukea, sillä venäläisen koneen tekemä isku tappoi samana päivänä kolme turkkilaista sotilasta. Venäjän kerrottiin ryhtyneen välittäjäksi lisäkahakoiden estämiseksi, ja Vladimir Putin esitti pahoittelunsa tapahtuneesta Turkin Erdoganille.

New York Timesin Anne Barnard on kertonut kahden Syyrian hallituksen kannattajan sanoneen, että Turkki ja Venäjä ovat sopineet Syyrian hallituksen valtaavan kaupungin. Tämä on lähteiden mukaan syy hitaalle valtaukselle. Jää nähtäväksi, pitääkö väite paikkansa, sillä edellä mainitut seikat ja Turkin tukeman FSA:n vaihteleva taistelukyky voivat hyvin selittää sen, miksei kaupunkia ole vallattu.

Tammikuussa Syyrian hallitus kävi rajuja taisteluja ISISiä vastaan myös itäisessä Syyriassa, joskaan niistä ei muualla juurikaan uutisoitu. Vallattuaan Palmyran ISISin hyökkäys länteen pysähtyi T4-lentokentän eteen, kuten oletettiinkin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ISISin operaatioiden oikea tavoite oli Deir Ezzorin piirityksen päättäminen. Terrorijärjestö sai tiettävästi tuhansia vahvistuksia Irakista vetäytyneiden taistelijoiden muodossa, ja keskitti ne Eufratin varrella sijaitsevan kaupungin valtaukseen. Hyökkääjät onnistuivat halkaisemaan Syyrian hallituksen motin, ja kaupungin menettämistä alettiin pitää todennäköisenä:
[​IMG]
Linkki.

Venäjän ilmatuki ja ISISin epäonnistunut hyökkäys Panorama-tukikohtaa kohti näyttävät kuitenkin vakauttaneen tilannetta. Hallituksen alueet ovat tietääkseni edelleen käytännössä poikki, mutta näyttää siltä että puolustus kestää. Deir Ezzorin piiritys sitoo näin merkittäviä määriä ISISin taistelijoita, jotka muutoin ehtisivät muille rintamille.

SDF:n operaatio ”Eufratin raivo” on edennyt odotettua nopeammin kohti Raqqaa ja Tabaqan patoa ns. Assad-järven rannalle. Etenemisestä on kuitenkin monta erilaista karttaa. Yhdysvaltain tuki hyökkäykselle on jatkunut, mutta sen tulevaisuus on epäselvä. Trumpin hallinto tiettävästi hylkäsi Obaman hallinnon valmisteleman suunnitelman kaupungin valtaukselle, koska siinä ei ollut heidän mukaansa pohdittu yhteistyötä Venäjän kanssa tai Turkin liennyttämistä. Osa Obaman tiimin suunnitelmasta on kuitenkin jo toteutunut, sillä SDF on saanut aiempaa suurempia määriä ase- ja materiaaliapua.

Kiihtyneet taistelut ovat kuitenkin vaatineet veronsa: Airwarsin mukaan ISISin vastainen koalitio on toistaiseksi aiheuttanut Venäjää enemmän siviiliuhreja tänä vuonna. Venäjän iskut ovat vähentyneet Aleppon valtauksen jälkeen, kun taas koalition iskut ovat kiihtyneet sen tukiessa hyökkäystä Raqqaan.

Amnestyn raportti teloituksista Syyrian hallituksen vankiloissa on saanut laajalti mediahuomiota. Sen voi lukea täältä.