Venäjän palkkasoturit Syyriassa

Venäjän operaatiota Syyriassa on säestänyt keskustelu siitä, käyttääkö se vakituisten joukkojensa lisäksi palkkasotureita. Vuoden aikana kerääntyneen aineiston perusteella vastaus on myönteinen.

Venäläinen palkkasoturitoiminta Syyriassa sai huomiota ensimmäisen kerran vuonna 2013. Tuolloin ISIS levitti propagandassaan venäläistä henkilökorttia, jonka se sanoi ottaneensa tapetulta taistelijalta itäisessä Syyriassa. Kortti näytti kuuluneen eräälle Aleksei Maljutalle. Pietarilainen sanomalehti Fontanka ryhtyi tutkimaan asiaa, ja sai selville niin sanotun Slavonic Corpsin lyhyen tarinan. Interpreter Magazine, joka on New Yorkissa toimivan Institute of Modern Russia -ajatushautomon julkaisu, käänsi Fontankan jutut.

Tutkimuksissaan Fontanka sai selville, että Hong Kongiin rekisteröity, vuonna 2012 perustettu Slavonic Corps toimi oikeasti Pietarista käsin. ISISin kuvissa henkilöpapereissa mainittiin myös vanhempi turvallisuusyhtiö Moran Security Group, mutta Fontankan haastattelemat henkilöt kiistivät yhteydet kahden yhtiön välillä kiivaasti.

Moran Security Groupin kautta Fontanka sai yhteyden henkilökortin nimeämän Aleksei Maljutan veljeen Sergeihin. Tämä vahvisti papereiden olevan aitoja ja kertoi itsekin olleensa osana Slavonic Corpsin tehtävää. Sergei Maljuta kertoi Slavonic Corpsin olleen vartioimassa taloudellisesti tärkeitä laitoksia Syyrian arabitasavallassa, jotta Syyrian armeijalta vapautuisi miesvoimaa muihin tehtäviin. Kävi kuitenkin ilmi, että ISISin väitteiden vastaisesti Aleksei oli elossa ja kotona Venäjällä. Kun Fontankan toimittaja kysyi miten Aleksein paperit päätyivät ISISin käsiin, Sergei väitti että ne oli varastettu.

Jatkotutkimuksissaan Fontanka sai selville tapahtumien todellisen kulun haastattelemalla Slavonic Corpsin entisiä jäseniä. Keväästä 2013 Slavonic Corps julkaisi avoimia työpaikkailmoituksia, joissa haettiin entisiä sotilaita ja turvallisuusalan työntekijöitä energiatuotantolaitosten vartiointiin hyvällä palkalla. Haastateltujen mukaan työpaikkahaastattelut ja paperityöt hoiti Moran Security Group.

Syksyllä 2013 Syyriaan saapui 267 Slavonic Corpsin miestä, jotka olivat allekirjoittaneet työsopimuksensa vain vähän ennen lähtöä. Joukkoa majoitettiin Latakiassa, ja sen käyttöön annettiin vanhoja tankkeja ja miehistönkuljetusvaunuja. Raskas kalusto herätti kysymyksiä joukon tehtävästä. Haastatteluissa Venäjällä miehet olivat saaneet käsityksen, että heidät palkkaisi Syyrian valtio. Kävi kuitenkin ilmi, että heidät oli palkannut joku yksityinen Syyrian kansalainen, todennäköisesti yksi Assadia tukevista liikemiehistä. Protestointi vaimennettiin, ja Slavonic Corps lähetettiin kohti itää.

Energiantuotantolaitoksen vartioinnin sijaan Slavonic Corpsin olisikin pitänyt valloittaa sellainen. Sille annettu kalusto osoittautui kuitenkin käyttökelvottomaksi, joten sillä oli vain maastoautoja käytössään. Joukko ehti Homsin maakuntaan saakka, missä se lähetettiinkin taisteluun ISISiä vastaan. Slavonic Corps joutui alakynteen ja vetäytyi kuuden haavoittuneen kera, mutta ilman kuolonuhreja. Aleksei Maljutan reppu joutui hukkaan ilmeisesti juuri tämän vetäytymisen aikana.

Osasto palasi Latakiaan, missä se hajoitettiin ja palautettiin Venäjälle. Venäjän tiedustelupalvelu FSB pidätti Moran Security Groupin henkilöstöä ja otti operaatioon osallistuneita puhutteluun, minkä vuoksi matkalle lähteneet eivät saaneet palkkojaan. Fontankan mukaan FSB oli kuitenkin myös mukana MSG:n toiminnassa. Slavonic Corpsin seikkailuista kerrottiin erinäisissä blogeissa.

Tarina ei kuitenkaan päättynyt siihen, koska palkkasotureista puhuttiin jälleen Venäjän varsinaisen intervention alettua vuonna 2015. Joulukuussa 2015 Wall Street Journal kertoi yhdeksän ”työntekijän” kuolleen Syyriassa. Heidän kerrottiin kuuluneen Wagner-nimiseen firmaan, joka oli osallistunut myös vuonna 2014 puhjenneeseen Ukrainan kriisiin Venäjän tukemien separatistien puolella. Wagnerin jäsenten kerrottiin olleen mukana Slavonic Corpsin ensimmäisellä keikalla.

Fontanka palasi aiheeseen maaliskuussa 2016, pian sen jälkeen kun Vladimir Putin oli väittänyt Venäjän vetäytyvän Syyriasta. Fontankan mukaan (Argentiinaan rekisteröityneen) Wagnerin palkkasotureita oli nyt entistä suurempi määrä (yli 900), mutta he olivat kärsineet ankaria tappioita. Heidän kerrottiin olleen muun muassa Palmyran takaisinvaltauksen kärkenä. Myös Interpreter pohti, olivatko ISISin esittelemät Palmyran taisteluissa kuolleet venäläistaistelijat erikoisjoukkojen vai yksityisten firmojen väkeä. Fontankan reportaasiin tukeutuen muun muassa Foreign Policy kertoi ilmavoimien iskujen ja palkkasoturitoiminnan jatkuvan vetäytymisväitteestä huolimatta.

Huhtikuussa 2016 War on the Rocks -blogille kirjoittanut Mark Galeotti pohti linkkiä palkkasoturifirmojen ja Venäjän valtion välillä. Hän huomautti Vladimir Putinin puhuneen julkisesti yksityisten firmojen käytöstä kansallisten intressien edistämiseksi. Vuonna 2013 Venäjän varapääministeri oli ehdottanut valtion tukemien PMC-firmojen (private military company) perustamista. Ideaa vastustettiin, mutta Galeottin mukaan Ukrainan kokemus on nostanut firmat vaihtoehdoksi ajoittain kurittomien kapinallisten tukemiselle. Fontankan mukaan Wagner käyttääkin venäläistä sotilastukikohtaa koulutuksessaan.

Elokuussa 2016 brittiläinen Sky News haastatteli Wagnerin riveissä taistelleita. Heidän mukaansa useita satoja palkkasotureita on kuollut, mutta lukumäärää peitellään. Osa väitti katkerasti, että palkkasotureita käytettiin vaarallisiin tehtäviin, joista Syyrian armeija otti kunnian. Russia Today reagoi uutiseen tekemällä oman vastaversionsa, jossa se väitti haastatteluiden olevan näyttelijöiden tekemiä.

Samassa kuussa Moscow Times kuitenkin uutisoi Venäjän kuluttavan 150 miljoonaa dollaria kuukaudessa Syyrian palkkasotureiden kuluihin. Palkkoja maksetaan sen mukaan käteisellä, eikä niitä ole laskettu virallisiin budjetteihin.

Viimeisimpänä aiheesta on kirjoittanut Reuters, jonka havainnot näyttävät vahvistavan väitteitä valtion toteuttamasta ohjelmasta. Sen mukaan Syyriassa haavoittuneet ja kuolleet palkkasoturit saavat uhrauksistaan mitaleita, vaikka eivät olekaan asevoimien palveluksessa. Heitä myös hoidetaan Venäjän sotilassairaaloissa. Kuolleiden omaisia on käsketty olemaan puhumatta toimittajille, samoin kuin Ukrainassa kuolleiden ”vapaaehtoisten” tapauksissa.

Reutersin haastatteleman palkkasoturin mukaan tyytymättömyys Syyrian armeijan ja sitä tukevien puolisotilaallisten joukkojen kykyihin on kannustanut palkkasoturien käyttöön. Palkkasotureita on jutun mukaan noin komppanian vahvuisina yksiköinä eri puolilla Syyriaa tukemassa operaatioita. Reuters ei ole pystynyt vahvistamaan kuinka paljon palkkasotureita on, ja kuinka moni heistä on kuollut.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Venäjän intervention hinta on suurempi kuin viralliset tappioluvut antavat ymmärtää. Palkkasotureita käyttämällä Venäjä kuitenkin pyrkii kiistämään vastaväitteet ja todennäköisesti myös hämärtämään kotiyleisön käsitystä sen roolista Syyrian konfliktissa. Levadan tuoreessa kyselyssä 18% vastaajista kertoi seuraavansa Syyrian sotaa tiiviisti, kun taas 64% kertoi ettei seurannut tapahtumia vaikka tiesikin Venäjän osuudesta.