Syyriasta uutisoinnin hankaluus

Eilen mainitsin presidenttiehdokas Gary Johnsonin ”mikä on Aleppo?” -kommentin, joka herätti Yhdysvalloissa väittelyä siitä miten paljon tietoa ehdokkailta ja kansalaisilta voidaan kohtuullisesti odottaa. Tärkein tiedonvälittäjä on tietysti media, mutta New York Times onnistui kirjoittamaan uutiseensa kaksi virhettä ennen kuin sai vastattua Johnsonin kysymykseen.

Virheitä tietysti huomaa helpommin asioista joihin on itse perehtynyt, mutta viime aikoina on näkynyt useita erheitä Syyriaa koskevassa uutisoinnissa. Suurimpia syitä siihen ovat kiivaan uutistahdin vaatimukset ja ulkomaantoimittajien väheneminen. Kun uutiset on saatava esille nyt heti, ei toimittajalla ole aikaa taustoittaa ja kertoa tilanteesta. Uutisoinnin ei periaattessa pitäisi olla vain julkilausumien kopioimista. Aiemmin toimittajalla saattoi olla päivä aikaa laatia juttu päivän tapahtumista, jolloin taustoitusta saattoi tehdä.

Ulkomaantoimittajien määrä on vähentynyt ja työsarka kasvanut. Konfliktialueet asettavat omat rajansa toimittajien turvallisuudelle. Ne toimittajat, jotka liikkuvat hallituksen joukkojen kanssa, ovat yleensä turvassa, mutta voivat tietenkin kertoa vain yhden puolen tapahtumista. Ylen ulkomaantoimittaja Tom Kankkonen on kertonut Yle Puheella olleensa vaarassa joutua Jabhat al-Nusran sieppaamaksi Pohjois-Syyriassa. Kankkosen työsarkakin vaikuttaa varsin laajalta, sillä hän seuraa ainakin Syyriaa, Irakia ja Turkkia, joissa kaikissa tapahtuu parhaillaan jotakin.

Uutiset nojaavatkin yhä enemmin uutistoimistoihin, kuten Reutersiin, Associated Pressiin ja Agence France Presseen. Niiden omat toimittajat tekevät parhaansa, mutta usein niiden päälähteenä ovat eri valtioiden ja organisaatioiden edustajien antamat julkilausumat. Reutersin kunniaksi on sanottava, että se usein pyrkii avaamaan uutisen kontekstia.

Oma lukunsa on keltainen lehdistö. Esimerkiksi Iltalehti kertoi taannoin ”kurdien Angelina Joliesta” joka oli kuollut Manbijin taisteluissa. Jutun lähde (otsikkoa myöden) vaikuttaisi olevan Daily Mail, joka taasen on ottanut aiheensa kurditwitteristä, jossa naisen kuva taannoin kiersi monen muun väitetyn marttyyrikuvan tavoin. Samalla uutinen edistää kurdien kieltämättä taitavaa mediapeliä ilman sen suurempaa kritiikkiä tai pohdintaa. Soraääniäkin tosin kuuluu: kurditwitterissä alkuperäistä Daily Mailin uutista on haukuttu pinnalliseksi ja orientalistiseksi, koska siinä on keskitytty vain naisen ulkonäköön, ei asiaan jonka puolesta hän taisteli.

Kun tieto suodattuu eri medioihin, osia siitä tippuu pois. Yle käyttää Syyria-uutisoinnissaan usein lähteenä Reutersia, AP:tä ja AFP:tä. Ylen versioissa uutisten mutkia on kuitenkin yleensä vedetty suoraksi. Nostan esille muutaman huomaamani viimeaikaisen esimerkin.

Turkin aloitettua operaationsa Syyriassa Yle julkaisi taustoittavan jutun aiheesta. Sen ensimmäisessä versiossa kerrottiin SDF:stä näin: ”Kurdijoukot saivat hyökkäykseensä tukea Yhdysvaltain ilmavoimilta ja maltillisilta arabijoukoilta, jotka nimittävät itseään Syyrian puolustusvoimiksi (SDF).”

Toisin sanoen SDF:n nimi oli väärin (sellaista sattuu), mutta vakavammin uutinen antoi ymmärtää kurdijoukkojen ja SDF:n olevan erillisiä. Koska SDF luotu kurdien YPG:n ympärille, uutisen ensimmäisen versio antaa väärän kuvan ryhmien keskinäisestä suhteesta.

Saadakseni huomiota ja voidakseni päteä lähetin Ylelle oikaisupyynnön, ja ilokseni juttua muokattiinkin nykyiseen muotoonsa.

Yle uutisoi taannoin myös ISISin johtohahmon kuolemasta. Jälleen todennäköisesti uutistoimistoihin nojaten Yle kertoi al-Adnanin kuolleen Aleppossa, ja käytti jutun kuvituksena kuvaa Alepposta. Kyseessä oli todennäköisimmin rikkinäinen puhelin -ilmiö. ISISin alkuperäinen tiedote (joka löytyi Syyriaa seuraavasta sosiaalisesta mediasta onneksi melko helposti, ettei sukelluslaitteeseen tarvinnut lisähappea) kertoi al-Adnanin kuolleen Aleppon alueella, ei itse kaupungissa. Miksei Aleppo olisi ISISin tukikohta, jos kerran uutisissakin niin annetaan ymmärtää? Uutisoidessaan myöhemmin Yhdysvaltain ja Venäjän kiistelystä siitä, kumman isku surmasi al-Adnanin, Yle kuitenkin kertoi eri kertomusten mainitsemista väitetyistä iskupaikoista.

Tuoreimpana esimerkkinä Ylen uutinen eilisestä iskusta JFS:ää vastaan kutsuu Abu Omar Sarakebiä JFS:n komentajaksi, sanoen että järjestö oli hänen johtamansa. Järjestön oikea johtaja on kuitenkin al-Golani. Uutinen myös sanoo Aleppon alueen olevan JFS:n ”vahva alue” vaikka se on pikemminkin Idlib.

En usko, että Ylellä on epäpäteviä ihmisiä töissä. En varsinkaan usko itse tietäväni Syyrian asioita sen paremmin, koska olen lopulta vain Joku Tyyppi Internetissä. Isoin ero on se, että minun ei ole pakko kiirehtiä julkaisemaan uutista Syyriasta, sen jälkeen kiirehtiä kääntämään turkkilaista julkilausumaa, videoeditoimaan, käymään läpi kuvapankkeja ja sitten täsmentämään jo julkaistua uutista, ennen kuin twiittaan äkkiä jotain nokkelaa #somessa. Ilmiö ei koske vain Yleä, vaan journalismia ja toimittajan työtä yleensä.

Olisi mielenkiintoista tietää, miten paljon ja mistä lähteistä kotimainen Syyria-uutisointi ammentaa. Onko eniten pulaa ajasta, voimavaroista, taustatiedoista vai yleisön kiinnostuksesta?