Venäjän interventiosta

Tänään mieleni tekisi keskustella Venäjän interventiosta. Maaliskuussa Venäjähän ilmoitti vetäytyvänsä Syyriasta, mitä ei todellisuudessa tapahtunut. Mitä interventiolla saavutettiin?

Kun Venäjä ilmoitti vetäytyvänsä maaliskuussa, The Atlantic oli juuri julkaissut juttunsa Obaman ulkopolitiikasta. Siinä Obama sanoi, ettei Venäjän halu sotkeutua suohon Syyriassa ollut ongelma Yhdysvalloille. Jotkut epäilivät vetäytymisilmoituksen olevan vastaus Obamalle, mutta se on epätodennäköistä. Marraskuussa 2015 Venäjällä arvioitiin olevan 4000 miestä ja runsaasti kalustoa hajautettuna eri puolille Syyriaa. Sellaista joukkoa ei siirreltäisi hetken mielijohteesta.

Maaliskuuhun mennessä Venäjän läsnäolo oli kestänyt puoli vuotta. Lokakuussa 2015 operaation arveltiin maksavan neljä miljoonaa dollaria päivässä. Olisiko puoli vuotta ollut etukäteen päätetty kesto tehtävälle ennen rahojen loppumista?

Siihen nähden, miten Venäjän väliintulo auttoi Assadia, operaatio oli suorastaan halpa. Venäjän armeijan budjetti on tunnetusti erittäin suuri. Eri kommentoijat kuitenkin nostivat esille seikkoja Venäjän käyttämästä kalustosta. Se oli sekoitus vanhaa neuvostokalustoa, mutta myös uusinta uutta. Joulukuussa Mil Today esitteli viisi taisteluissa käytettyä välinettä ja yksikköä:
-kylmän sodan aikaiset strategiset pommittajat (Tu-160 ja Tu-95MS)
-Kaspianmeren laivasto
-kyseisen laivaston käyttämä Kalibr-risteilyohjuksenlaukaisujärjestelmä
-satelliittiohjatut (GLONASS) pommit
-Suhoi-34 -hävittäjät, joilla oli ollut pieni osuus Georgian sodassa

Tammikuussa Syyriaan lähetettiin myös Suhoi-35:ia. Huhtikuussa, vetäytymisilmoituksen jälkeen, Syyriassa nähtiin myös Ka-52 -koptereita. Kaikissa tapauksissa Venäjän lentäjät, merimiehet ja tulenjohtajat saivat kokemusta kalustonsa käytössä takaisin ampuvaa vihollista vastaan. Huomattava esimerkki on myös panssarivaunu T-90, etenkin sen Shtora-järjestelmä, joskin sitä käyttävät myös muut kuin venäläiset sotilaat.

Pelkän kaluston testauksen lisäksi kyseessä saattoi olla myös liiketoimi. Daily Beastille kirjoittanut Michael Weiss kävi läpi Jane’sin lukuja operaation hinnalle (ylempi Moscow Timesin juttu perustui Jane’sin aiempaan arvioon), jotka olivat noin 5 – 7,5 miljoonaa dollaria per päivä. Puolen vuoden hinnaksi olisi siis tullut jotakin 668 miljoonan ja 1,2 miljardin dollarin väliltä. Weiss luetteli artikkelissaan Venäjän asemyyntiin liittyviä lukuja. Vietnamin, Irakin, Kazakstanin, Turkmenistanin, Uzbekistanin, Ugandan, Nigerian ja Etiopian kerrottiin olevan kiinnostuneita venäläisen kaluston hankkimisesta. Mukaan liittyi myös Iran. Vuonna 2015 Venäjän valtion asemyyjä Rosoboronexport ilmoitti myynnikseen 15 miljardia. Weiss epäili luvun kasvavan vuonna 2016.

Miksi Venäjä siis veti osan kalustostaan pois? Syyksi epäiltiin huoltoa ja pelkoa kapinallisten ilmatorjuntaohjuksista. Myös välirikkoa Assadin ja Putinin välillä epäiltiin. Oikea vastaus on todennäköisesti kaluston kierto ja Venäjän läsnäolon muuttuminen entistä pysyvämmäksi. Jo tammikuussa BBC arvioi Venäjän osoittavan jäämisen merkkejä. Vetäytymisilmoituksen jälkeen huomattiin nopeasti, ettei kalusto vähentynyt määrällisesti kovinkaan paljoa. Venäjän ilmavoimat jatkoivat toimintaansa eri lentokentiltä: Hmeyminin ja Basil al-Assadin (nimetty Basharin veljen mukaan) kentiltä Latakiassa ja Shayratin ja T4:n kentiltä Homsin maakunnassa.

The Economistin artikkelin mukaan Venäjän läsnäolon jatkuminen edesauttaa kahta asiaa: Venäjän kotirintamaa ja Iranin vaikutusvallan hillitsemistä. Kuten ketjussa on aiemmin puhuttu, Iranin vaikutusvalta tuntuu laajalti Syyriassa. Jos Venäjä vetäytyisi kokonaan, Iran vain lisäisi omaa panostustaan. Syyrian armeijan edetessä Venäjä on perustanut uuden tukikohdan ISISiltä vallattuun Palmyraan. Samalla lienee todennäköistä, että Venäjän maajoukkojen edustajat, ainakin upseeristo, kerää kokemusta maasodankäynnistä. Economistin jutun mukaan Syyrian heikentynyt armeija noudattaa enimmäkseen Venäjän tahtoa joukkojen suunnitellessa yhteistyötään.

Jo aiemmin Venäjän interventiota ja vetäytymisilmoitusta pidettiin geopoliittisena voittona. Venäjä auttoi Assadin heikentyvän armeijaa, pakotti itsensä osaksi rauhanneuvotteluja, vaikeutti muiden valtioiden mahdollista interventiota ja lähestyi kurdeja Turkin kiusaksi. Viimeisin puoli on kotirintaman pommittaminen kuvilla Venäjän asevoimista. Toukokuun alkupuolella propaganda oli toisen maailmansodan päättymisen muistopäivänä huipussaan: venäläisiä sotilaita Syyriassa pidettiin suuren isänmaallisen sodan sankareiden perinnön jatkajina.

Venäjä järjesti Palmyrassa klassisen musiikin konsertin voiton päivän aattona. Viesti oli selvä: Venäjä on vahva sivistysvaltio, joka taistelee barbarismia vastaan. Oligarkia ja korruptio tulisi unohtaa, sankarit tulisi muistaa. Konsertin sanotaan olleen omistettu venäläissotilaalle, jonka väitettiin kutsuneen ilmaiskun omaan asemaansa jottei joutuisi ISISin vangiksi. On eri asia onko tarina totta (ISIS esitteli kyseisen miehen varusteita omalla videollaan), ja vaikka ilmaisku olisikin tapahtunut, ei olisi ensimmäinen kerta kun Venäjän ilmavoimat osuisivat omiinsa. Tärkeintä on, että tunteita herättävä tarina kiertää kotona ja maailmalla.

Mieleen tulee väkisinkin sitaatti Firaxisin erinomaisesta Alpha Centaurista: