Syyrian kurdien järjestöistä

Uutisointi on ollut vähän hiljaista, joten puhutaan vaihtelun vuoksi kurdeista. Kurdeja on tämän sodan aikana ryhdytty jo vähän mytologisoimaan ennen kaikkea ISISin vastaisen taistelun vuoksi. Korostettu tasa-arvo miesten ja naisten välillä sekä puheet demokratian tärkeydestä ovat tehneet kurdeista länsimaalaiselle yleisölle helppoja samaistumisen kohteita. Propagandamusiikkikin pelaa.

Lainasin kirjastosta Kristiina Koivusen ja Welat Nehrin kirjan Kurdistan itsenäisyyden kynnyksellä (Kleio, 2013) siinä toivossa, että se avaisi kurdien tilannetta minulle. Valitettavasti kirjan alussa oleva vaatimaton kartta, jossa Kurdistan ulottuu Välimereltä Armeniaan ja Iraniin, puheet siitä, että kurdiklaanit olisivat kyllä itsenäistyneet elleivät ilkeät imperiumit olisivat kylväneet riitoja, sekä ohimennen heitetty huomio siitä, että kaikki kurdit, jotka eivät tue itsenäisyyttä, ovat myyneet sielunsa vihollisille, saa minut epäilemään että kirja saattaa olla pikkaisen asenteellinen. Horjuvuus lähdeviitteissä ja Wikipediaan vetoaminen eivät auta asiaa.

Joten turvaudutaan internetiin. Miten sekava tilanne voi edes olla?
[IMG]
Apua. Kuva nimimerkiltä ’kustomkarkommando’.

Homman helpottamiseksi jätetään Irak (Basur) ja Turkki (Bakur) toistaiseksi pois laskuista, ja keskitytään Syyriaan (Rojava). Minulla ei ole aavistustakaan eri puolueiden suomenkielisistä nimistä, joten turvaudun englantiin.

Ylhäältä lähtien ensimmäisenä on KCK (Koma Civakên Kurdistan/Group of Communities in Kurdistan). Sen johtaja on kuuluisan kurdien työväenpuolueen PKK:n perustaja Abdullah Öcalan, ja se perustettiin vuonna 2007 edistämään Öcalanin vankilakirjoituksiin pohjautuvaa ideologiaa. Periaatteessa KCK:n alla toimii useita eri PKK:hon liittyviä järjestöjä. PKK:n vaikutus on arvatenkin siis suuri.

KJK (Komalên Jinên Kurdistan/Kurdistan Communities of Women) on KCK:n sisarjärjestö, jonka alla toimii PKK:hon liittyviä naisjärjestöjä. Kurdit tykkäävät perustaa erillisiä järjestöjä naisjäsenilleen, vaikka käytännön erot voivatkin olla pieniä.

Siirtyen alemmas:
PYD (Partiya Yekîtiya Demokrat/Democratic Union Party) on KCK:n syyrialainen haara, joka perustettiin 2003. Syyrian kurdialueiden pääpuolue.

KDPS (Partiya Demokrat a Kurdistanê li Sûriyê/Kurdistan Democratic Party of Syria) on Irakin Kurdistania hallitsevan, Barzanin klaanin johtaman KDP:n Syyrian siipi. KDP on vasemmistolaista/marxilaista PKK:ta konservatiivisempi, ja tämän vuoksi KDPS ei myöskään kannata samaa aatetta kuin PYD.

TEV-DEM (Tevgera Civaka Demokratîk/Movement For a Democratic Society) on PYD:in ja samanmielisten puolueiden/järjestöjen liittouma, joka perustettiin hallinnoimaan Syyrian kurdialueita Assadin hallinnon vetäydyttyä niistä. TEV-DEM hallinnoi kolmea Syyriaan perustettua kurdien kantonia (Efrine, Kobani, Cizire). PYD käytännössä johtaa liittoumaa suurimpana puolueena.

ENKS (Encûmena Niştimanî ya Kurdî li Sûriyê / Kurdish National Council) on KDPS:n ja pienempien puolueiden liittouma. Toisin kuin TEV-DEM, ENKS ei kannata autonomisia kantoneita, vaan haluaisi mieluummin liittyä Syyrian kansalliseen neuvostoon (ts. kapinallisten hallitukseen) sillä ehdolla että se saa takeita kurdien oikeuksien takaamisesta uudessa Syyriassa.

DBK (Desteya Bilind a Kurd / Kurdish Supreme Committee) oli PYD:in ja ENKS:in yhteinen yritys hallinnoida Syyrian kurdialueita, joka perustettiin 2012. Keskinäiset kiistat johtivat kuitenkin komitean hajoamiseen, vaikka se onkin yhä nimellisesti olemassa.

Jatkaen alemmas asevoimiin:

Jabhat al-Akrad (Liwa’ Jabhat al-’Akrad l-Nusrah Shaʿbnā al-Sūrī/Kurdish Front Brigade to Protect the Syrian People) on kurdeista ja arabeista muodostunut kapinallisryhmä, joka aiemmin toimi FSA:n alla. Sitä kuitenkin epäiltiin yhteistyöstä PYD:n kanssa (ja sitä kautta Syyrian hajoittamisesta osiin), joten se päätyikin liittymään kurdijoukkoihin. Nykyään SDF:n (Syrian Democratic Forcesin) jäsen.

YPG (Yekîneyên Parastina Gel/People’s Protection Units) on PYD:in aseellinen siipi, perustettu vuonna 2004. Teoriassa DBK johtaa YPG:tä, mutta käytännössä johto on PYD:illä. Ylivoimaisesti isoin Syyriassa toimiva kurdien aseellinen ryhmä, jolla on ehkä jopa 50,000 miestä riveissään.

YPJ (Yekîneyên Parastina Jinê/Women’s Protection Units) ovat YPG:n naisista koostuvia joukko-osastoja. Niitä pidetään joko osana YPG:tä tai omina erillisenä organisaationaan, kukaan ei tunnu tietävän.

Asayişa Rojavê on DBK:n perustama Rojaven poliisi, jota PYD jälleen käytännössä johtaa.

Pohjimmaisina:

SUP (Syriac Union Party) on assyrialaisten oppositiopuolue, jonka päämaja on Assadin vielä osittain hallitsemassa Hasakassa. Sen aseellinen siipi liittyi myöskin YPG:hen ja sitten SDF:ään.

Sutoro (Syriac Security Office) on assyrialaisten perustama itsepuolustusjoukko, joka vartioi assyrialaisten asuttamia lähiöitä Hasakassa. Tekee yhteistyötä Asayişa Rojavên kanssa.

Sootoro (Syriac Protection Office) on rajakaupunki Kamishlissa toimiva toinen itsepuolustusjoukko, joka on mielenkiintoisesti eronnut SUP:ista ja ilmeisesti tukee Assadin hallintoa.