Uutispäivitys 27.11.2015

New York Times julkaisi pitkän reportaasin kurdien itsehallintopyrkimyksistä Syyriassa. Demokratian oppitunteja, ympäristönsuojelun korostamista ja tasa-arvoa miesten ja naisten välillä, mutta myös hurmahenkistä henkilöpalvontaa ja alaikäisten sotilaiden ”kouluttamista” rintamalla. Myös Irakin jesidien roolia kurdien keskuudessa käsitellään (joskin vastapainoksi on todettava, että monet jesidit myös haluavat pitää kiinni omasta kulttuuristaan).

Uutispäivitys 24.11.2015 + venäläiskoneen alasampuminen

Yleistä tilannepäivitystä: kurdijoukot ovat edenneet Hasakasta etelään, vallaten mm. Syyrian armeijan entisen tukikohdan ISISiltä.

CNN kertoo kurdien ja heidän liittolaistensa valmistautuvan Raqqan valtaamiseen. Kurdien keskuudesta kuuluneiden huhujen mukaan hyökkäys Raqqaan saattaa tosin alkaa vasta keväällä.

Aleppon eteläpuolella kapinalliset ovat tehneet vastahyökkäyksiä hallitusten joukkojen valtaamille alueille. ”Hallituksen joukot” ovat vähän huono termi, sillä näyttää siltä että Aleppon operaatio nojaa kokonaan Assadia tukevien iranilaisten shiiajoukkojen ja Iranin vallankumouskaartilaisten miehiin.

[IMG]

Kapinallisten (myönnän, etten tunnista logoja myöhempi korjaus: Jaish al-Fatahin) videoilla esiteltyjä shiiajoukkojen lippuja. Joukossa on ainakin Asai’b Ahl al-Haq sekä Kataib Hizbollah. Kolmas (oikea yläkulma) on Jihadology-blogin mukaan irakilaisen, Iranin tukeman shiiayksikön lippu.

Iranilaisia joukkoja johtavan kenraali Qassem Suleimanin kerrotaan haavoittuneen Aleppon rintamalla viime viikolla. Linkkaisin, jos ymmärtäisin asiasta kertovan iranilaisen journalistin kieltä enkä olisi käännöksen varassa.

Kuten tähänkin mennessä, kapinallisjoukot ovat käyttäneet runsaasti TOW-ohjuksia jopa yksittäisiä jalkaväen ryhmiä vastaan. Myös monien kommentoijien ennustama modernin sodankäynnin runollinen symmetria toteutui tässä kuussa. Muuan kapinallisryhmä latasi youtubeen videon, jossa syyrialaisten kapinallisten ampuma amerikkalainen TOW-ohjus tuhoaa Iranin tukemien joukkojen mukanaan tuoman amerikkalaisen Humveen.

Turkin kerrotaan julkaisseen venäläiskoneen reitin:
[IMG]
Tämän perusteella ilmatilanloukkaus on ollut hyvin lyhyt, joten Turkki on ilmeisesti halunnut kertoa maailmalle olevansa tosissaan ja/tai hakee isänmaallisuuspisteitä. Kenties tuolla Syyrian alueella on turkmeeneja, joiden pommittamisesta Turkki kutsui Venäjän suurlähettilään puhutteluun viime viikolla?

Kuolleesta venäläislentäjästä kiertää kuvia ja videota, jotka vaikuttavat aidoilta (tai ainakin uusilta).

Yksi video näyttäisi kuvaavan TOW-ohjuksen ampumista laskeutuneeseen kopteriin (myöhempi selvennys: kopteri etsi alasammuttuja lentäjiä). Videolla kopterin roottorit eivät pyöri, mikä nettipuheen perusteella selittyy sillä, että kopteri vahingoittui aikaisemmasta tulituksesta, laskeutui ja hylättiin, minkä jälkeen se tuhottiin kaukaa ammutulla ohjuksella.

Luonnollisesti kannattaa muistaa, että tällaisten uutisten vanavedessä tulee aina vanhoja mutta uudelleennimettyjä videoita.

Syyrian kurdien järjestöistä

Uutisointi on ollut vähän hiljaista, joten puhutaan vaihtelun vuoksi kurdeista. Kurdeja on tämän sodan aikana ryhdytty jo vähän mytologisoimaan ennen kaikkea ISISin vastaisen taistelun vuoksi. Korostettu tasa-arvo miesten ja naisten välillä sekä puheet demokratian tärkeydestä ovat tehneet kurdeista länsimaalaiselle yleisölle helppoja samaistumisen kohteita. Propagandamusiikkikin pelaa.

Lainasin kirjastosta Kristiina Koivusen ja Welat Nehrin kirjan Kurdistan itsenäisyyden kynnyksellä (Kleio, 2013) siinä toivossa, että se avaisi kurdien tilannetta minulle. Valitettavasti kirjan alussa oleva vaatimaton kartta, jossa Kurdistan ulottuu Välimereltä Armeniaan ja Iraniin, puheet siitä, että kurdiklaanit olisivat kyllä itsenäistyneet elleivät ilkeät imperiumit olisivat kylväneet riitoja, sekä ohimennen heitetty huomio siitä, että kaikki kurdit, jotka eivät tue itsenäisyyttä, ovat myyneet sielunsa vihollisille, saa minut epäilemään että kirja saattaa olla pikkaisen asenteellinen. Horjuvuus lähdeviitteissä ja Wikipediaan vetoaminen eivät auta asiaa.

Joten turvaudutaan internetiin. Miten sekava tilanne voi edes olla?
[IMG]
Apua. Kuva nimimerkiltä ’kustomkarkommando’.

Homman helpottamiseksi jätetään Irak (Basur) ja Turkki (Bakur) toistaiseksi pois laskuista, ja keskitytään Syyriaan (Rojava). Minulla ei ole aavistustakaan eri puolueiden suomenkielisistä nimistä, joten turvaudun englantiin.

Ylhäältä lähtien ensimmäisenä on KCK (Koma Civakên Kurdistan/Group of Communities in Kurdistan). Sen johtaja on kuuluisan kurdien työväenpuolueen PKK:n perustaja Abdullah Öcalan, ja se perustettiin vuonna 2007 edistämään Öcalanin vankilakirjoituksiin pohjautuvaa ideologiaa. Periaatteessa KCK:n alla toimii useita eri PKK:hon liittyviä järjestöjä. PKK:n vaikutus on arvatenkin siis suuri.

KJK (Komalên Jinên Kurdistan/Kurdistan Communities of Women) on KCK:n sisarjärjestö, jonka alla toimii PKK:hon liittyviä naisjärjestöjä. Kurdit tykkäävät perustaa erillisiä järjestöjä naisjäsenilleen, vaikka käytännön erot voivatkin olla pieniä.

Siirtyen alemmas:
PYD (Partiya Yekîtiya Demokrat/Democratic Union Party) on KCK:n syyrialainen haara, joka perustettiin 2003. Syyrian kurdialueiden pääpuolue.

KDPS (Partiya Demokrat a Kurdistanê li Sûriyê/Kurdistan Democratic Party of Syria) on Irakin Kurdistania hallitsevan, Barzanin klaanin johtaman KDP:n Syyrian siipi. KDP on vasemmistolaista/marxilaista PKK:ta konservatiivisempi, ja tämän vuoksi KDPS ei myöskään kannata samaa aatetta kuin PYD.

TEV-DEM (Tevgera Civaka Demokratîk/Movement For a Democratic Society) on PYD:in ja samanmielisten puolueiden/järjestöjen liittouma, joka perustettiin hallinnoimaan Syyrian kurdialueita Assadin hallinnon vetäydyttyä niistä. TEV-DEM hallinnoi kolmea Syyriaan perustettua kurdien kantonia (Efrine, Kobani, Cizire). PYD käytännössä johtaa liittoumaa suurimpana puolueena.

ENKS (Encûmena Niştimanî ya Kurdî li Sûriyê / Kurdish National Council) on KDPS:n ja pienempien puolueiden liittouma. Toisin kuin TEV-DEM, ENKS ei kannata autonomisia kantoneita, vaan haluaisi mieluummin liittyä Syyrian kansalliseen neuvostoon (ts. kapinallisten hallitukseen) sillä ehdolla että se saa takeita kurdien oikeuksien takaamisesta uudessa Syyriassa.

DBK (Desteya Bilind a Kurd / Kurdish Supreme Committee) oli PYD:in ja ENKS:in yhteinen yritys hallinnoida Syyrian kurdialueita, joka perustettiin 2012. Keskinäiset kiistat johtivat kuitenkin komitean hajoamiseen, vaikka se onkin yhä nimellisesti olemassa.

Jatkaen alemmas asevoimiin:

Jabhat al-Akrad (Liwa’ Jabhat al-’Akrad l-Nusrah Shaʿbnā al-Sūrī/Kurdish Front Brigade to Protect the Syrian People) on kurdeista ja arabeista muodostunut kapinallisryhmä, joka aiemmin toimi FSA:n alla. Sitä kuitenkin epäiltiin yhteistyöstä PYD:n kanssa (ja sitä kautta Syyrian hajoittamisesta osiin), joten se päätyikin liittymään kurdijoukkoihin. Nykyään SDF:n (Syrian Democratic Forcesin) jäsen.

YPG (Yekîneyên Parastina Gel/People’s Protection Units) on PYD:in aseellinen siipi, perustettu vuonna 2004. Teoriassa DBK johtaa YPG:tä, mutta käytännössä johto on PYD:illä. Ylivoimaisesti isoin Syyriassa toimiva kurdien aseellinen ryhmä, jolla on ehkä jopa 50,000 miestä riveissään.

YPJ (Yekîneyên Parastina Jinê/Women’s Protection Units) ovat YPG:n naisista koostuvia joukko-osastoja. Niitä pidetään joko osana YPG:tä tai omina erillisenä organisaationaan, kukaan ei tunnu tietävän.

Asayişa Rojavê on DBK:n perustama Rojaven poliisi, jota PYD jälleen käytännössä johtaa.

Pohjimmaisina:

SUP (Syriac Union Party) on assyrialaisten oppositiopuolue, jonka päämaja on Assadin vielä osittain hallitsemassa Hasakassa. Sen aseellinen siipi liittyi myöskin YPG:hen ja sitten SDF:ään.

Sutoro (Syriac Security Office) on assyrialaisten perustama itsepuolustusjoukko, joka vartioi assyrialaisten asuttamia lähiöitä Hasakassa. Tekee yhteistyötä Asayişa Rojavên kanssa.

Sootoro (Syriac Protection Office) on rajakaupunki Kamishlissa toimiva toinen itsepuolustusjoukko, joka on mielenkiintoisesti eronnut SUP:ista ja ilmeisesti tukee Assadin hallintoa.