Syyrian sisällissodan musiikki (15.4.2017)

[​IMG]
AFP:n kuva kodissaan Aleppossa musiikkia kuuntelevasta miehestä kiersi taannoin laajalti. Mutta millaista on Syyrian sisällissodan musiikki?

Tyytymättömyys hallitusta kohtaan purkautui ensiksi erilaisissa protestilauluissa, joiden esittämisestä mielenosoituksissa tuli suosittua. Yksi esimerkki on ”Yalla irhal ya Bashar”, jonka esittäjän kohtalosta kiertää erilaisia huhuja. Hallituksen vastatessa väkivaltaisesti mielenosoituksiin oppositio sai tukea niin syyrianamerikkalaisilta kuin iranilaisiltakin räppäreiltä. Myös poppihenkistä tukea osoitettiin. Mielenosoittajien ryhtyessä vastaamaan tuleen kappaleiden sävy muuttui kritiikistä aiempaa sotilaallisemmaksi. Yksi esimerkki on Talal Derkin dokumentin Return to Homsin keskushenkilö Abdul Baset al-Sarout, josta tuli ensin protestilaulaja ja sitten kapinallisjohtaja. Sittemmin sotasanasto ja -kuvastoa näkyy enemmän oppositionkin kappaleissa.

Assadin kannattajien puolella kappaleet ja kuvasto ovat perinteistä ”hymyileviä perheitä, miehiä univormuissa” -tyyliä. Ali al-Deek ylisti jo vuonna 2011 kotimaansa onnea ja rauhaa. TV-kanavilla ja sosiaalisessa mediassa armeijaa kehuttiin melko yleismaailmallisella ”reipas musiikki/tankkeja möyrimässä” -yhdistelmällä. Mielenkiintoisena ilmiönä Libanonin Hizbollahille omistettuja kappaleita otettiin käyttöön Syyrian armeijalle suunnattuina versioina, joista oli leikattu pois viittaukset Libanoniin ja Israeliin. Välillä sekä oppositio sekä lojalistit käyttivät samoja kappaleita. Isänmaallinen kappale ”Olen syyrialainen, Jumala on puolellani” esitettiin tv:ssä yhdistettynä pätkiin saippuaoopperasta, joka kertoi Syyrian kapinasta Ranskan siirtomaavaltaa vastaan. Sekä Assadin että opposition kannattajat ovat selvästikin kokeneet kappaleen omakseen.

Islamistikapinallisten mukana Syyrian sodan äänimaisemaan tulivat nashidit, a cappella -tyyliin lauletut kappaleet. Äärimmäisen, joskin perustuksiltaan varsin huteran uskontulkinnan mukaan instrumentit ovat epäilyttäviä, eikä niitä tulisi käyttää. Nashidit sinällään taipuvat vaikka poppiin, mutta Syyrian kohdalla ne yhdistetään useimmiten ääri-islamilaisiin ryhmiin, jotka usein käyttävät nashideja julkaisemiensa videoiden taustalla, kuten tässä Jaish al-Islamin esimerkissä. Etenkin ISISin kuuluisuuden myötä nashideista on näyttänyt tulevan jonkinlaista ~kiellettyä musiikkia~, varsinkin kun ilman kielitaitoa pitää päätellä lähinnä kuvastosta että lauletaanko tässä maailmankaikkeuden kauneudesta vai vääräuskoisten hävittämisestä.

Uskonnollista retoriikkaa on mukana myös joissakin Hizbollahin kappaleissa, kuten Ali Barakatin ilmeisesti Hizbollahin Syyriaan lähtemisen jälkeen tekemässä laulussa Ali Madad. ”(Ya) Ali madad” on ilmeisesti fraasi, jolla pyydetään shiiamytologiassa keskeiseltä Alilta, täydelliseltä ihmiseltä/soturilta, apua vaikeaan tehtävään. Jotkin Irakista tulleet shiiaryhmät käyttävät myös esimerkiksi ashura-juhlaan liittyviä itkuvirsiä.

Myös kurdit käyttävät musiikkia oman kansallisidentiteettinsä esilletuomiseen ja aseellisten siipiensä ylistämiseen. Abdullah Öcalan lienee yksi vakioaiheista, ja ainakin videoiden vieraileva tähti. Sekä YPG että naistaistelijoiden YPJ ovat saaneet omia kappaleitaan. Myös marttyyreille omistettuja lauluja esiintyy. Musiikista ovat innostuneet myös SDF:n riveihin liittyneet ulkomaiset vapaaehtoistaistelijat.

Sodan jaloista maanpakoon lähtevät muusikot ovat klassinen aihe, mutta sodan varjossa myös erilaiset vähemmän tunnetut musiikkityylit ovat nousseet esiin. Syyrialainen räppi ja metalli ovat leviämässä hiljakseen maailmalle pakolaisten mukana, ja sinnittelevät myöskin itse Syyriassa.

Monen laulun aiheena on väsyminen sotaan ja hävitykseen, mutta myös fatalismi omien selviytymismahdollisuuksien suhteen.

Yhdysvaltojen Tomahawk-isku Syyriaan (7.4.2017)

Yhdysvaltain laivaston alukset USS Ross ja USS Porter ovat laukaisseet 59 risteilyohjusta Shairatin lentokentälle Homsin maakunnassa. Washington Post kertoo tapahtuneesta laajemmin, ja lisää tietoa tihkunee viikonlopun aikana.

Kun ottaa huomioon muun muassa SDF:n Raqqan hyökkäystä tukevan yhdysvaltalaistykistön, Yhdysvaltain sotilaallinen läsnäolo ja vaikutus näyttää tasaisesti kasvavan Syyriassa. Jää nähtäväksi, jääkö Shairatin pommitus yksittäiseksi teoksi. On myös mielenkiintoista nähdä, miten kapinallisia tukevat maat tulkitsevat iskun.

Turkin vaikeudet Al Babissa (17.2.2017)

Al Monitorin kolumnistit ovat seuranneet Eufratin kilpeä melko tiiviisti. Joulukuun 2016 alussa Metin Gurcan pohti kahden ISISin vangitseman turkkilaissotilaan tulevaa kohtaloa (miehet teloitettiin raa’asti) ja tiesi kertoa, että Turkilla on Syyriassa vahvistettu panssaripataljoona (600 miestä) ja noin 150 erikoisjoukkojen sotilasta. Vähän ennen vuodenvaihdetta Cengiz Candar kirjoitti Erdoganin tukijoiden korostaneen Al Babin valtauksen merkitystä terrorismin vastaisessa taistelussa, samalla kun Erdogan itse syytti Yhdysvaltoja.

Tammikuussa Gurcan pohti, mikä operaatiossa kestää. Tuolloin Turkin kerrottiin menettäneen 47 sotilasta. Julkisuuteen oli vuotanut myös lista, jonka mukaan Turkki oli menettänyt 10 Leopardia, yhden M60-tankin, kolme miehistönkuljetusvaunua sekä kaksi Kobra-panssariautoa. Turkin viranomaiset eivät kiistäneet listaa. Gurcan listasi hitaalle etenemiselle useita syitä: ISISin puolustusasemat, joihin kuuluvat myös ilmaiskuilta suojaavat tunnelit, panssaroitujen räjähdeautojen käytön sekä panssarintorjunta-aseet. Turkin sotilasjohdossa oli hänen tietojensa mukaan myös kiistelty siitä, miten valtaus pitäisi hoitaa. Myös FSA-joukkojen koordinointi ja taisteluteho aiheuttivat ongelmia.

Helmikuussa Turkin panostus oli kasvanut. Kuun seitsemäntenä päivänä tehtyyn hyökkäykseen osallistui Gurcanin mukaan 2000 FSA-taistelijan rinnalla yhteensä 1300 turkkilaissotilasta: 400 vaunumiestä, 200 erikoisjoukkojen jäsentä sekä 700 ”kommandoa”. Turkin mediassa menestystä Al Babissa tiettävästi liioitellaan. Gurcan epäili, että kaupungin valtausta halutaan käyttää tulevassa huhtikuun perustuslakiäänestyksessä, jossa Turkin presidentin valtaoikeuksia laajennettaisiin suuresti.

CIA:n uusi johtaja Mike Pompeo vieraili Turkissa, ja sai kuulla Turkin ehdotuksen sen johtamasta operaatiosta kohti Raqqaa. Fehim Tastekin kirjoitti Turkin median saamien tietojen mukaan ehdotuksen sisältävän Turkin erikoisjoukkojen tuen ja FSA:n ”valikoitujen osastojen” etenemisen kohti Raqqaa. Mielenkiintoisesti siinä ehdotettiin myös median tietojen mukaan SDF:n arabitaistelijoiden yhdistämistä Turkin johtamaan operaatioon. Tastekin suhtautui ehdotukseen epäillen Al Babin vaikeuksien jälkeen. Venäjän tekemä isku, joka surmasi turkkilaisia sotilaita, osui samaan aikaan Pompeon vierailun kanssa. Osa Turkin mediasta ilmeisesti tulkitsi tapahtuneen tarkoituksellisena varoituksena yhteistyöstä Yhdysvaltojen kanssa.

Samana päivänä Tastekinin tekstin kanssa ilmestyi myös jälleen Gurcanin kirjoitus, jossa hän kertoi Eufratin kilpeä johtavasta kenraaliluutnantti Zekai Aksakallista. Hän vältti vangiksi joutumisen kesän 2016 vallankaappausyrityksessä ja johti vastahyökkäyksiä sitä vastaan, saaden palkkioksi ylennyksen. Gurcan vertailee Aksakallia hieman vaikeasti Iranin Qassem Suleimaniin. Miehiä ilmeisesti yhdistää se, että kumpikin pitää Yhdysvaltoja Lähi-idän ongelmien alkulähteenä.

Eilen Amberin Zaman kertoi Turkin ehdotuksen tulleen torjutuksi Yhdysvalloissa. Turkin ulkoministeriön johtama delegaatio vieraili Washingtonissa hakemassa kannatusta ajatukselle, ja sai lähteiden mukaan lämpimimmän vastaanoton Valkoisessa talossa. Yhdysvaltain asevoimien päämaja suhtautui kuitenkin ajatukseen YPG:n tukemisen lopettamisesta nihkeästi. Turkilla ei katsottu olevan kunnollista suunnitelmaa tai kykyä Raqqan valtaamiseksi.

Turkissa on siis suuria eroja kotimaalle tarkoitetun retoriikan ja oikean osallistumishalun välillä. Suhtautuminen Yhdysvaltoihin vaihtelee, vaikka kaikkein raivoisimpia amerikkalaisvastaisia mediajulkaisuja on Trumpin virkaanastumisen jälkeen vähennetty. Itse Al Babin valtaukseen näyttäisi vaikuttavan Turkin upseeriston puhdistukset ja vastuun antaminen ”uskollisille” komentajille, vaikka näiden taidot eivät välttämättä riittäisikään.

Ylen jutussakin linkatun Bellingcatin arvion mukaan Turkki on menettänyt ainakin kahdeksan Leopardia, yhden M60-tankin, kaksi (Otokar) Kobraa, ja kaksi miehistönkuljetusvaunua. Osa on tosin voinut olla Turkin tukeman FSA:n käytössä.

ISIS on tänään julkaissut lisää materiaalia pst-ohjusten osumista, ja TFSA on ilmeisesti menettänyt joitakin jo valtaamiaan osia kaupungista.